keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Mies ja basilika

Tiedän että mieheni ei koskaan ole asunut maalla. Eikä hänen keittiötaitonsa ole kummoisia. Mutta silti odotin, että jokainen joka edes kerran elämässää on katsonut Australian MasterChefiä tai muuta kokkausohjelmaa, tunnistaa basilikan, jos ei mausta tai hajusta, edes ulkonäöstä.

Toin kaupasta nimittäin mukanani basilikan, tuoreen sellaisen,  mustassa pienessä ruukussaan. Mies ihmetteli ja kummasteli mikä se on. Uusi huonekasvi? Ei sentään. Maistoi sitä lopulta ja  ilmeisesti vallan ihastui sen makuun.

Ikinä ei ole mies ollut meillä mikään kulinaristi, enkä kyllä minäkään. Yleensä makaroonilinjalla mennään ja päälle ketsuppia,  kerran viikossa ehkä oikea ruoka.

Se oikea-ruoka-päivä oli tänään, ja mies innostui pilkkomaan kerralla koko puskan ruokiin sekaan. Eli basilikaa löytyi niin salaatista, perunamuusista kuin jauhelihapyöryköistä. Yhden oksantyngän jätti ruukkuun, ja sen piilotti jääkaappiin, mistä se tietenkin ryppyisenä ja rapisevana, kuivuneena karahkana muutaman viikon päästä muistetaan.

Jos totta puhutaan, miehestä on keittiössä toisinaan apua kuin neljävuotiaasta, mutta minusta on hienoa että hän haluaa auttaa, ainakin yrittää.

No, tuona päivänä ruoka ainakin maistui joltakin, jos ei muulta, niin basilikalta.